perjantai 26. huhtikuuta 2013

Paluu arkeen

Yada on lomaillut muutaman viikon otettuaan osumaa Elliltä. Koirat ottivat yhteen ja taistelun seurauksena Yada sai jalkaansa vekin ja mursi varpaansa. Murtuma oli hyvin hyvin pieni, mikäli sitä nyt edes ikinä oli (saimme koivesta pari erilaista lausuntoa), ja alkoi onneksemme parantua todella nopeasti. Nyt Yada on taas mukana arjessa ja pääsi tänään osallistumaan ryhmätreeneihin hallilla. Myös Elli pääsi mukaan hallille.

Ulkona oli kauhea keli, vettä tuli välillä melko paljonkin, mutta sadevaatteihin sonnustautuneena treenailin tokoa Ellin kanssa ulkokentällä ennen treenien alkua. Tehtiin perusjuttuja, kuten seuraamista, istumista, liikkeestä istumista, seisomista ja joitain rally-tokon liikkeitä (mm. eteentulo). Elli toimi tosi kivasti, enpä olisi uskonut motivaatiota löytyvän siinä säässä!

Yada pääsi testailemaan kakkos-kolmosluokan treenirataa. Alkuun Yadalla oli vähän turhan paljon virtaa, joka purkautui epämääräisenä sinkoiluna ympäri hallia. Pieni puhuttelu, ja homma alkoi sujua. Yada teki tosi kivaa työtä: irtosi hyvin ja haki esteet loistavasti. Päällejuoksun kanssa sain tehdä töitä, kun Yada ei olisi millään tullut vastakkaiseen käteen. Pienet pyöritykset meni sujuvasti, niitähän me ollaankin treenattu. Uutena ongelmana tuli putkijarrutus - tai siis sen toimimattomuus. Yada irtosi parin hypyn jälkeen kivasti putkeen, mutta pinkoi putken jälkeen joko A) superpitkälle tai B) väärälle esteelle. Ihan sama mitä huutelin tai tein. Pari kertaa meni ihan törkeästi vaan ohi mun kädestä, vaikka pyysin tulemaan käteen kiinni. Noh, pistetään treenitauon piikkiin. Muutamalla palkkauksella saatiin homma toimimaan ja lopulta tulikin nättejä käännöksiä tosi pienellä tiellä heti putken jälkeen. Kyllä itsekin olen niin ruosteessa, ettei ole ihmekään tuo koiran toimimattomuus. Siltikin pistän paljon typeryyksiä myös koiran piikkiin ;)

Ryhmätreenien jälkeen treenailin vielä hallissa Ellin kanssa kontakteja ja vähän keinuakin. Sieltä se 2on-2off alkaa löytyä...! Lopuksi kepittelin vielä molempien kanssa. Sain jopa vähennettyä Ellin verkkoja, tänään treenattiin enää vain viidellä verkolla. Vauhti kyllä tippui melkoisesti, joten ensi kerralla täytyy lisätä taas verkkoja, jotta vauhtia tulisi lisää. Ei Elli mikään kummoinen agikoira ole, mutta ehkä vuoden tai parin päästä sen kanssa voisi jotain kisatakin ;) Nyt kisahaaveet tuntuvat niin utopistisilta, vauvakin konttaa nopeammin mitä tuo koira etenee radalla.

Loppuviikko meneekin taas tuhinoiden: lauantaina verijälkeä ja sunnuntaina möllikisat hallilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti