Kontaktit kuntoon!

Keskiviikkoaamuna kävin Marikan ja Yojon kanssa treenailemassa kontakteja hallilla. Treeniratana toimi viime vuoden minien SM-finaaliradan alku. Kontaktihionnassa siis nimenomaan puomin alastulo. Yada väläytteli tosi kivoja kontakteja silloin tällöin, niinä muina kertoina ryki sitten surutta alas miten sattuu. Kokeilin erilaisia tekniikoita, mutta mikään ei tuntunut tuottavan toivottua tulosta. Melkoista arpapeliä. Lopulta saatiin jostain ihmeen syystä tosi hienoja alastuloja, joten niihin oli hyvä lopettaa. Muuten treenit menivät oikein kivasti, haki hyvin hypyille ja pujotteli moitteitta.

Perjantaina jatkoin osittain samoilla teemoilla ryhmätreeneissä. Alkuun Zeljko Goranin treeniradan muunnelmaa ja lopuksi ylläripylläri, puomitreeniä. Kivasti meni treenirata, puomi ei sitten niinkään. Kokeilin puomia ihan samoilla jutuilla kuin keskiviikkonakin, mutta puhtaat kontaktit oli laskettavissa yhden käden sormella. Pienen pieni epätoivo ehti jo iskeä HAU:n kisojen osalta. Hioin kontakteja sitten aikani ja päädyin lopulta hidastamaan vauhtia alastulolla, jotta saan varman kontaktin. Ihan sama, vaikka vauhti nyt hidastuu, muuta hätäratkaisua ei ole.

Tämän hätäratkaisun voimin starttasimme sitten tänään HAU:lla. Ekalla radalla kaikki meni muuten nappiin, mutta mukavalla loppusuoralla putki-hyppy-puomi-pituus-hyppy homma lähti lapasesta, ja jarrutteluista huolimatta koira sinkosi puomin alastulon kovaa ja korkealta. Mun alkuperäiseen suunnitelmaan kuului, että korjaan kontaktin, mutta jostain syystä sitten jatkoin loppuun asti keskeyttämättä. Kirosin kyllä mielessäni koiran ja koko agilityn, etenkin, kun A:lla ja keinulla kaikki sujui moitteitta. Noh, ei muuta kuin parempi onni ensi kerralla!

Toinen rata (B-rata) olikin sitten jo melkoista pyöritystä ykkösten radaksi. Vielä rataan tutustumisessakin olin varma, etten selviä radasta hengissä. Lähdössä panikoin vielä enemmän, kun Yadan katse haahuili jossain ihan muualla kuin minussa. Rata oli yhtä räpiköinti ja eteni h-i-t-a-a-s-t-i, mutta jarrut kontakteilla toimivat! Tuloksena nollarata ja LUVA!!! Voi sitä riemun määrää, hieno koira! ;)

Lopulta sijoituimme molemmilla radoilla toisiksi, häviten B-radalla muutaman sekunnin voittajalle, eli Marikalle ja Yojolle.

Kotimatkan aikana päätin hartaasti treenata kontakteja noin miljoona kertaa per viikko. Kakkosiin noustuamme pidän kisatauon ja hion kontaktit kuntoon. Saa nähdä, kauan sitten maltan pysyä poissa radoilta. Noh, onneksi on Elli, joka pitäisi pikkuhiljaa saada starttikuntoon.

Elli on päässyt tänään helpolla, joten raahasin sen mukanani Orilammelle asuntovaunulle. Kuuden vaunulla vietetyn tunnin jälkeen kotimatkalla vieressäni oli aika unelias russeli ;)