Ketunlenkki

Tänään reippailtiin Repoveden kansallispuistossa koirien ja parin kaverin voimin. Käppäiltiin Ketunlenkki, joka on pituudeltaan viitisen kilometriä. Olin ihan varma, ettei Yada suostu menemään reitin alussa olevan kuuluisan Lapinsalmen riippusillan yli (okei, kyllä muakin jännitti), mutta niin se vaan ryömi tarmokkaasti sillan toiseen päähän ;) Melkoista ekstremeä oli välillä, ja vähän reitiltäkin eksyttiin. Opittiinpa lukemaan opaskylttejä! Katajavuorella päästiin kipuamaan rappusia ja ihastelemaan sitten maisemia. Ylösnousussa kaksijalkaiset jäivät lähtökuoppiin, kun koirat olivat jo melkein ylhäällä.

 Puolessa välin matkaa paisteltiin makkaraa Määkijän nuotiopaikalla, koirillekin liikeni pari herkkupalaa. Yada nirsoili tuttuun tapaansa, eikä meinannut kelpuuttaa X-tran makkaroita :) Määkijästä jatkettiin matkaa reitin mukaan. Lämpösten kelien johdosta jäät eivät olleet enää häävissä kunnossa, joten pienen pakokauhun vallassa ylitettiin järvi Ketun Lossilla - siis jalkaisin. Huhhuh, olin ihan varma, että jää ei kestä. Eikä se kunnolla kestänytkään, siellä täällä oli sulia kohtia ja melkoisesti jää narskui jalan alla.

Selvittiin hengissä autolle asti, joten mikäpä sen paremmin kruunaisi onnistuneen päivän, kun auton hajoaminen paluumatkalla. Muutama ärräpää ja hätäpuhelu. Kotia päästiin, tosin auton jätin vanhempieni pihaan. Huomenna matkataan Porvooseen lainakaaralla! Kyllä tämä vahvistaa mun olettamuksen, että autoista on vaan harmia.